7.11.1988

Kanne Helsingin raastuvanoikeudessa

Liikkeenharjoittaja A:n konkurssipesä on Suomen Osuuskauppojen Keskuskunnalle, jäljempänä SOK, 25.2.1986 tiedoksi toimitetun haasteen nojalla kanteenaan kertonut, että A, joka oli harjoittanut Äänekoskella leipomoliikettä liikenimellä Parantalan Leipomo, oli Keski-Suomen lääninveroviraston 14.8.1985 tekemän hakemuksen johdosta asetettu konkurssiin 4.9.1985. Valvonta oli toimitettu 11.12.1985. Konkurssipesää selvitettäessä oli todettu, että A oli siirtänyt SOK:lle 9.8.1985 päivätyillä siirtokirjoilla leipomoliikkeensä saatavia kuudelta eri asiakkaalta yhteensä 6.676,75 markan arvosta. SOK oli perinyt saatavat ja käyttänyt kertyneet 6.676,75 markkaa Parantalan Leipomolta olevien tilisaataviensa lyhennykseksi.

Lisäksi A oli liikkeensä nimissä lähettänyt SOK:lle 16.8.-30.8.1985 välisenä aikana päiväämänsä yhdeksän laskua yhteismäärältään 15.459,05 markkaa. Laskuissa Parantalan Leipomo oli merkitty maksun saajaksi ja SOK maksajaksi. Parantalan Leipomo ei ollut kuitenkaan myynyt mitään SOK:lle, vaan laskut olivat sisältäneet Parantalan Leipomon saatavia asiakkailtaan, ja järjestelyn tarkoituksena oli ollut vain mahdollistaa SOK:n Parantalan Leipomolta olevien tilisaamisten kuittaaminen leipomon asiakassaatavilla. SOK oli konkurssiin asettamisen jälkeen perinyt Parantalan Leipomon asiakkailta laskujen sisältämät saatavat, joista 10.792,80 markan osuus ei ollut konkurssiin asetettaessa edes erääntynyt maksettavaksi, ja käyttänyt saamansa varat Parantalan Leipomolta olevien tilisaataviensa lyhentämiseen.

SOK oli edellä mainituilla järjestelyillä lyhentänyt tilisaataviaan Parantalan Leipomolta yhteensä 22.135,80 markalla, mikä oli suuri osa Parantalan Leipomon leipomotuotteiden myynnistä johtuvista saatavista. Menettelemällä edellä kerrotuin tavoin A:n oli katsottava maksaneen tilivelkaansa SOK:lle käyttäen ammattiinsa nähden epätavallisia maksuvälineitä.

Tämän vuoksi konkurssipesä on vaatinut konkurssisäännön 46 §:n d kohdan nojalla, että A:n SOK:lle siirtämät kaikki maksut tuomittaisiin peräytymään ja SOK velvoitettaisiin palauttamaan konkurssipesälle mainitut 22.135,80 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiannosta lukien sekä korvaamaan konkurssipesän oikeudenkäyntikulut. SOK:n vastaus

SOK on kiistänyt kanteen perusteeltaan ja vaatinut sen hylkäämistä ja konkurssipesän velvoittamista korvaamaan SOK:n oikeudenkäyntikulut 4.618 markalla laillisine korkoineen päätöspäivästä lukien.

SOK on väittänyt, että siirtokirjoja 9.8.1985 allekirjoitettaessa sillä ei ole ollut tietoa siitä, että A:n taloudellinen tila olisi ollut "täysin kestämätön" tai että lääninverovirasto haki A:n konkurssiin. SOK oli tiennyt vain sen, että A ei ollut maksanut erääntynyttä jauhovelkaansa. Erääntyneen velan maksuun saamiseksi oli suoritettu saatavien siirto, mikä oli vuosikymmeniä ollut normaali toimenpide SOK:n ja sen asiakasyritysten välillä. SOK oli pitänyt siirtojen jälkeen perimänsä 6.676,75 markkaa 4.3.1985 maksettavaksi erääntyneen 13.785,60 markan tavaralaskusaamisen osasuorituksena.

SOK:n ja A:n välillä oli myös 9.8.1985 sovittu suoritettujen saatavien siirron varmistamiseksi, että tuosta päivästä lähtien A toimitti siirtokirjoissa mainittuja asiakkaitaan koskevat leipomotuotteidensa myyntilaskut SOK:lle ja että SOK laskuttaa näitä asiakkaita. Sopimuksen mukaisesti A oli toimittanut ajalla 16.8.-30.8.1985 kanteessa mainitut yhdeksän myyntilaskuansa SOK:lle. SOK oli sen jälkeen laskuttanut A:n asiakkaita, joilta oli kertynyt SOK:lle maksusuorituksia kanteen mukaisesti 15.459,05 markkaa, jonka määrän SOK oli pitänyt A:lta 4.3.1985 erääntyneiden 13.785,60 markan ja 10.938 markan tavaralaskusaamisten osasuorituksena.

SOK on vielä huomauttanut, että jo 9.8.1985 laadittuihin ja tiedoksiannettuihin siirtokirjoihin perustuen olisivat kanteessa tarkoitetut A:n kuusi asiakasta olleet velvollisia maksamaan myös mainitut 15.459,05 markkaa SOK:lle.

Helsingin raastuvanoikeuden päätös 2.9.1986

Raastuvanoikeus on lausunut asiassa selvitetyksi, että A oli ennen 14.8.1985 alkanutta konkurssia 9.8.1985 päivätyillä siirtokirjoilla siirtänyt kanteessa selostetuin tavoin yhteensä 22.135,80 markan asiakassaatavansa SOK:lle, joka oli käyttänyt ne A:n liikkeen tilivelan lyhennykseksi. Koska SOK oli näin saanut A:lta siirrettyjen saatavien muodossa rahasuorituksen erääntyneistä laskusaatavistaan, maksuja ei näin ollen voitu pitää sijaissuorituksin velallisen ammattiin nähden epätavallisia maksuvälineitä käyttäen tehtyinä, minkä vuoksi raastuvanoikeus on katsonut, ettei niitä voida määrätä peräytyneiksi konkurssisäännön 46 §:n 1 momentin d kohdan nojalla. Tällä perusteella raastuvanoikeus on hylännyt kanteen näyttämättömänä ja velvoittanut konkurssipesän korvaamaan SOK:n oikeudenkäyntikulut 4.618 markalla 16 prosentin korkoineen 2.9.1986 lukien.

Helsingin hovioikeuden tuomio 18.11.1987

Hovioikeus on lausunut, että konkurssipesän kanteessa kerrotut SOK:n tilisaamiset A:n liikkeeltä olivat tosin syntyneet tavanomaisessa liiketoiminnassa SOK:n myytyä A:n leipomoliikkeelle jauhoja. Sanottu velka SOK:lle oli erääntynyt aikaisemmin kuin viimeisten 60 päivän aikana ennen A:n 14.8.1985 alkanutta konkurssia. Myyntilaskutukseen perustuvien saatavien siirtoja, joiden nojalla osuuskunta oli asianomaisilta A:n velallisilta saanut suorituksen rahassa, oli sinänsä pidettävä hyväksyttävänä maksutapana. Mutta koska sanottu viimeisten 60 päivän aikana ennen A:n konkurssia SOK:n velan maksuksi sen omasta aloitteesta tapahtunut saatavien rajoittamaton siirto oli käsittänyt huomattavan osan liikkeen myyntisaamisista, jotka oli siirretty yhdelle A:n velkojista, hovioikeus on katsonut, että osuuskunnan velan maksaminen kerrotuin tavoin oli kysymyksessä olevissa olosuhteissa tapahtunut sijaissuorituksin A:n liikkeen toimialaan nähden epätavallisin maksuvälinein, ja julistanut A:n SOK:lle suorittamat saatavien siirrot konkurssisäännön 46 §:n d kohdan nojalla peräytyneiksi. Sen vuoksi hovioikeus on muuttaen raastuvanoikeuden päätöstä kysymyksessä olevilta osin velvoittanut SOK:n suorittamaan konkurssipesälle 22.135 markkaa 80 penniä 16 prosentin korkoineen haastepäivästä 25.2.1986 lukien.

Oikeudenkäyntikuluista hovioikeus on todennut, että konkurssipesä oli hävittyään asian raastuvanoikeudessa voittanut sen hovioikeudessa. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan oli asianosaisten itse vastattava oikeudenkäyntikuluistaan tässä asiassa, minkä vuoksi konkurssipesä on vapautettu korvaamasta SOK:n oikeudenkäyntikuluja ja konkurssipesän vaatimus saada korvaus oikeudenkäyntikuluistaan on hylätty.

Koska takaisinsaantikanne oli nostettu niin myöhään, että SOK ei ollut voinut valvoa saatavaansa A:n konkurssissa paikalletulopäivänä, SOK oikeutettiin, jos se tahtoi kanteen johdosta valvoa saatavansa konkurssissa, valvomaan saatavansa Äänekosken kihlakunnanoikeudessa kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun päätös oli saanut lainvoiman. Osuuskunta sai, jos sen vaatimus havaittiin lailliseksi, vähentää siitä, mitä sen oli suoritettava konkurssipesälle, niin paljon kuin sen saatavan osalle olisi pitänyt tulla, jos se olisi valvontapäivänä valvottu.

Perustelut

A on siirtänyt liikkeensä saatavat kuudelta asiakkaalta SOK:lle 9.8.1985 allekirjoitetuilla siirtokirjoilla eli viimeisten 60 päivän aikana ennen hänen 14.8.1985 alkanutta konkurssiaan. Siirto on käsittänyt siirtohetkellä jo olemassa olleet saatavat sekä ne saatavat, jotka vastaisessa kaupankäynnissä syntyivät. Sopimuksen perusteella SOK on perinyt A:n asiakassaatavia 22.135,80 markan arvosta ja käyttänyt varat 4.3.1985 A:n maksettavaksi erääntyneiden 24.723,60 markan määräisten tavaratoimituslaskujen osasuoritukseksi. Saatavien siirto, josta on sovittu vasta A:n jouduttua maksuvaikeuksiin, on ollut leipomoliikkeen toimialaan nähden epätavallinen maksutapa. Näin ollen kysymys on ollut sijaissuorituksesta epätavallista maksuvälinettä käyttäen.

Koska SOK on hävinnyt jutun Korkeimmassa oikeudessa, tulee sen korvata konkurssipesän vastinekulut täällä.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta. Hovioikeuden antamassa jälkivalvontaosoituksessa mainittu määräaika alkaa tästä päivästä.

Suomen Osuuskauppojen Keskuskunta velvoitetaan korvaamaan konkurssipesän oikeudenkäyntikulut täällä 1.200 markalla 16 prosentin korkoineen tästä päivästä lukien.